Kesyttämätön alkuasukas... miksi ei?

Kevyen liikenteen väylät ehyiksi ja toimiviksi kulkureiteiksi

2008-10-19T21:41:00.009+03:00

Espoossa on tällä hetkellä noin 600 km kevyen liikenteen väyliä ja noin kaksisataa kevyen liikenteen yli- tai alikulkua. Espoossa on mielestäni ihan hyvät kevyen liikenteen väylät. Parantamista toki on paljon. Mielestäni haasteita löytyy mm. teiden kunnosta, näkymäesteistä ja reittien eheydessä. Reitit pomppivat autoreittien varrella puolelta toiselle aiheuttaen turhaa hämmennystä, hidastusta ja vaaratilanteita. Joskus reitit myös tuntuvat jääneen keskeneräisiksi. Monta kertaa olen joutunut kaivamaan kartan esille ja ihmettelemään, että kuinka olen joutunut umpikujaan.

Olen pyöräillyt Espoossa viimeiset kaksikymmentä vuotta ja olen huomannut, että kehitystä pyöräteiden suhteen on tapahtunut paljon. Vuonna 2000 Suomi pyöräilee
–yhteistyötoimikunta myönsi Espoolle Suomen pyöräilykunta –tunnustuksen, joka oli annettu aktiivisesta toiminnasta pyöräilyolojen ja turvallisuuden edistämisestä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki olisi valmista, mutta se osoittaa, että yritystä hyvien pyöräteiden luomiseen on ollut.

Hyvällä kaupunkisuunnittelulla voidaan vaikuttaa pyöräreittien toimivuuteen. Mieleeni tulee nyt muutama kaupunki, jossa pyöräily on otettu suunnittelussa mukaan vakavasti otettavana kulkumuotona, joista Espoossakin voitaisiin ottaa esimerkkiä.

Oulussa on esimerkiksi mallikkaasti onnistuttu kevyen liikenteen reittien suunnittelussa. Kaupungin osien väliset reitit kulkevat usein vihervyöhykkeillä poissa liikenteen melusta ja eritasoristeyksien avulla liikkuminen ei keskeydy liikennevaloihin vähän väliä. Oulun kaupunki on myös hoitanut talvikunnossapidon erinomaisesti. Tämän vuoksi Oulussa talvinen pyöräily on suosittua. Oulussa noin 20% matkoista tehdään pyörällä, kun vastaava luku Espoossa on noin 7%. (lähde)

Englannissa asuin jonkin aikaa Stevenage nimisessä kaupungissa, joka oli suunniteltu ja rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Kaupungin suunnittelussa kevyt liikenne oli erinomaisesti otettu huomioon ja muistan nauttineeni pyöräilyn sujuvuudesta ja vaivattomuudesta. Kevyen liikenteen väylät alittivat usein tiet ja näkyvyys risteyksissä oli hyvä. Kaupungin panostus kevyen liikenteen väyliin näkyy mm. siinä, että kaupunki lupaa siivota lasinsirut ja muut sotkut 24 tunnin sisällä netissä lähetetyn ilmoituksen lähettämisestä.

Näkymä Stevenagen kaupungin pyörätiestä. Tunnelit ovat suunniteltu hyvä näkyvyys silmällä pitäen.

Espoon kaupungilla on vaurioilmoituslomake , joka valitettavasti täytyisi edelleen lähettää postitse. Mielestäni nettipohjainenlomake olisi helppokäyttöinen ja mataloittaisi ihmisten kynnystä puutteiden ilmoittamiseen.

Vuonna 2005 tehdyn Pyöräilypolitiikan arvioinin mukaan tavoitteet vuodelle 2010 näyttävät hyvältä. Haluan olla mukana vaikuttamassa, että tavoitteissa pysytään, jotta seutu- ja pääraitit saadaan kokonaisuudessa käyttöön mahdollisimman pian. Seutu- ja pääraitti suunnitelmat löytyvät seuraavasta PDF-linkistä sivulta 11.

Espoon pyöräilypolitiikan arviointi (PDF) (pdf 2162.9 kB)

Kuva: Perheemme pyöräretkellä Dubbon eläintarhassa Australiassa.

Hulppeaa kampanjointia

2008-10-18T21:40:00.006+03:00

Nyt on hurja viikko takana. Kaiken kampanjoinnin lisäksi minulla on ollut melko paljon töitä tehtävänä. Kaikesta on nyt onneksi selvitty, kunhan univelat on nukuttu jossain vaiheessa pois.

Tiistaina olin liikkeellä Espoon Vihreiden sähköautolla Taru Sarasten kanssa. Kävimme Otaniemessä Alvarin aukiolla jakamassa vaalilehteä ja hyvää mieltä. Mukaamme liittyi paikallisia vihreitä teekkareita.

Perjantaina asunnottomien yön aikaan pidimme kahvilatilaisuuden Espoon Keskuksessa virastotalojen katveessa. Juhani Räisänen oli ottanut mukaansa huilun. Sen kunniaksi soitimme duettoja huilulle ja lusikoille.

Lauantaina oli Sellossa vihreiden vaalitapahtuma. Raahasin sinne monien ihmisten avustuksella urkuharmonin paikalle. Pitkin päivää sain tilaisuuden soittaa monenlaista musiikkia. Itselleni uutena aluevaltauksena oli tangomusiikki. Julkisesti en ole sitä aikaisemmin juurikaan esittänyt, mutta kyllähän sekin taipui ihan mukavasti. Juhani Räisänen jamitteli huilulla mukana muutaman kerran ja Niilo Tarvanen kävi laulamassa muutaman kappaleen.

Musiikkityyli vaihteli melko paljon. Ohjelmistossa oli mm. rokkia, kansanmusiikkia, tangoa, punkkia, balladeja, isänmaallisia lauluja, klassistamusiikkia ja lasten lauluja. Lapset olivat erityisen kivoja, kun he tulivat tanssimaan ja juttelemaan. Yhdessä vaiheessa ryhdyin haastattelemaan yhtä lasta siitä, että millaista on olla päiväkodissa. Se oli aika herttaista ja hauskaa.

Yksi erityisen mukava muisto jäi eräästä ihmisestä, joka kertoi, että olin tullut lähes kaikissa vaalikoneissa ensimmäisten joukossa. Hän kertoi äänestävänsä minua. Mukava kuulla, että ne tunnit eri vaalikoneiden äärellä eivät ole menneet hukkaan. Vaalikoneet ovat siinä mielessä mainioita, että ne ovat ehdokkaille melko tasa-arvoisia. Kaikki ehdokkaat saavat samanlaisen näkyvyyden vaalibudjetista riippumatta. Totta kai joillakin on rahaa pistää vaalikoneiden yhteyteen mainoksia, mutta periaatteessa vaalikoneet ovat melkoisen reiluja.

Vaalitohinassa kuvia ei oikein kerennyt tai malttanut ottaa. Onneksi yhden kuvan sain pyydettyä otettavaksi. Paikalla aika moni ohikulkija otti kuvia. Toivottavasti joku niistä päätyy käsiini.

Ilmaa renkaisiin ja ketjuihin öljyä

2008-10-09T23:54:00.002+03:00

Keskiviikkona 8.10. päätin töiden jälkeen kampanjoida kotimatkalla pyörätien varressa. Tarjouduin tarkistamaan pyöräilijöiden pyörien ilmanpaineet ja öljysin ketjut. Käytännössä kampanjointi tällä tavalla ei ollut kovinkaan menestyksekästä, koska pyöräilijöillä on harvoin intressiä pysähtyä, vaikka olin tarkoituksella asettunut mäen laelle.

Muutamien pysähtyneiden kanssa sain käydä ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Yhtä rengasta täyttäessä meinasi käydä onnettomuus, koska rengas oli vanha ja kulunut. Onnistuin melkein rikkomaan renkaan liian suurella paineella. Renkaan olisi teorian mukaan kestää 85 psi, mutta käytännössä 40 psi tuntui olevan lähes liikaa. Kaunis ajatus ei aina johda toivottuun loppu tulokseen. Onneksi tällä kertaa ei käynyt huonosti. ;-D

Hikihupia märässä metsässä

2008-10-05T05:09:00.003+03:00

Lauantaina osallistuin Espoon Akilleksen Jotoskilpasuunnistukseen. Kilpailu aloitettiin ja lopetettiin Mikkelän koululta. Matkaa radallani oli linnuntietä 13 kilometriä ja rastejakin oli ruhtinaalliset 27 kappaletta.

Meno oli melko vauhdikasta, koska syksyn ansiosta aluskasvillisuus ei ole enää niin tiheää ja lehtipuutkin ovat alkaneet pudotella lehtiä. Maasto oli monipuolista ja rata johdatti matkaa monenlaisissa maastoissa. Omat henkilökohtaiset suosikkini ovat avokallio ja suo.

Suunnistus onnistuu tempaisemaan minut hyvin mukaansa ja välillä keskittyminen tuottaa mukavan FLOW-tilan, jolloin kaikki muut asiat unohtuvat hetkeksi. Tärkeintä on vain edetä järkeväsi ja ilman ruhjeita.

Matkan varrella kuljimme Mikkelän ja Gumbölen metsissä. Gumbölen Högberget on todella upea paikka. Siellä on massiivisia kallioita ja komeita jyrkänteitä.

Suunnistus sujui itseltäni tällä kertaa melko keskinkertaisesti. Aikaa radalla kului 2.35.40. Suunnistus on siitä mukava laji, että nöyryyttä se opettaa säännöllisesti.

Suunnistusharrastus on ollut yksi tekijä, joka on saanut minut kiinnostumaan kunnallispolitiikasta. Olen harrastuksen myötä saanut juosta ympäri Espoota ja talvikauden korttelisuunnistuksissa myös lähiöt ja muut asuinalueet ovat tulleet tutuiksi. Vuosien varrella olen saanut seurata kuinka suunnistusalueet ovat pienentyneet, kun rakentaminen on nakertanut metsäalueita pienemmiksi.

Kaavoituksessa pitää muistaa jättää riittävästi tilaa virkistysalueille ja metsiä ei kannata nypistää liian pieniksi, koska silloin ne eivät ole enää kelvollisia alueita monelle eläinlajille.

En tarkoita nyt sitä, että Espoo ei saisi jatkaa kehittymistä ja kasvua. Tarkoitan sitä, että monilla alueilla on tiivistämisen varaa ja jonkin verran peltokulttuurimaisemasta voidaan uhrata metsien sijasta rakentamiselle.

Vihreiden kampanjan avaus

2008-10-03T23:52:00.000+03:00

Osallistuin osaltani vihreiden kampanjan avaukseen Helsingin Kampissa. Tilaisuudessa oli mukava tunnelma, mutta pääasiassa viihdyin itse kauppakeskuksen ulkopuolella jakamassa mainoksia ja juttelemassa ihmisten kanssa. Aikaa tilaisuudessa hurahti mukavasti reilu neljä tuntia. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tapasin mm. vanhan koulukaverin, entisen työkaverin, paljon nuoria, keski-ikäisiä ja varttuneempia ihmisiä.

Antoisia juttutuokioita kävin monenikäisten ja -maalaisten kanssa. Jaoin omien esitteitteni lisäksi "Ei mainoksia, kiitos"-tarroja. Ne kelpasivat ihmisille mainiosti ja jaoin niitä useita kymmeniä. Monet suorastaan kaipasivat niitä, mutta harmittelivat, kun eivät tietäneet mistä niitä saa.

Tuntuu hyvältä ajatella, jos esimerkiksi kymmenen tarran ottanutta ottaa tarrat oikeasti käyttöön, niin ensi vuoden aikana säästyy sen ansiosta 500 kiloa paperia.

Tänään keskusteluissa heijastui ihmisten huoli mm. joukkoliikenteen kehittämisestä, matkalippujen hintojen kehittymisestä vanhuksille liian kalliiksi, koulujen taideaineiden vähenemisestä, ihmisten asuntovelkaantumisesta, nuorista huolehtimista, syrjäytymisestä, ympäristön tilasta ja epätoivontunteesta ilmastokysymysten edessä.

Kaikista näistä huolista huolimatta tunnelma oli kannustava. Uskon, että me voimme ja kykenemme ratkaisemaan haasteita elämässämme jä ympäristössä. Apatia ei ole vaihtoehto. Otetaan asioista ja toisistamme vastuu. Rohkeutta on rakastaa elämää ja näyttää se.

Burt Bacharach sanoo sen mainiosti klassikkokappaleessaan What the world needs now:

"What the world needs now is love, sweet love
It's the only thing that there's just too little of
What the world needs now is love, sweet love,
No not just for some but for everyone."

Kiitoksia kaikille kannustuksesta. Tästä on hyvä jatkaa. ;-D

Vaalimainokset painosta

2008-10-03T13:40:00.000+03:00

Kävin juuri noutamassa vaalimainokseni painosta. Vaalimainoksien kanssa olen käynyt melkoista pohdintaa. Jotenkin ekomorkkis puskee päälle, kun ajattelee, että tässä sitä nyt pistetään painoon materiaalia, jota ihmiset loppujen lopuksi lukevat melko vähän. Toisaalta tämä materian uhraus on tehtävä, jotta saisi näkyvyyttä.

Onnistuin tyynnyttämään ekomorkkista sillä, että meillä on "Ei mainoksia"-tarra ollut ovessa nyt noin vuoden verran. Tämän takia meille ei ole kannettu 50 kiloa paperia. Toisaalta tämän vuoksi olen ollut osaltani vaikuttamassa siihen, että äskettäin ilmoitettiin Kajaanin paperitehtaan ja Valkeakosken sellutehtaan sulkemisesta. Noin vuosi sitten suljettiin Kemijärvellä sellutehdas.

Kyseisillä paikkakunnilla tehtaiden sulkeminen aiheuttaa melkoisen rakennemuutoksen, joka tulee olemaan monelle erittäin hankala.

Paperia säästääkseni olen tehnyt esitteen sillä tavalla, että se on leikattu kolmeen osaan kahden sijasta. Tällä tavalla olen säästänyt luontoa (ja lompakkoani) kolmanneksella. Lisäksi esitteeni on tämän ansiosta hieman erilainen kuin muiden.

Nyt lähden Kampin linja-autoasemalla Vihreiden kunnallisvaalien kamppanjan avaukseen, jossa aion heti keventää mainostaakkaani etuoikeutettujen Espoolaisten iloksi.

Vaalikoneet on täytetty... vai onko?

2008-10-01T11:11:00.000+03:00

Keskeiset vaalikoneet sain täytettyä jonkin aikaa sitten. HS, Yle, MTV3, Länsiväylä, Sairaanhoitajaliitto, Facebook on hoidettu. Nyt huomasin, että vaalikoneita tai kyselyitä löytyy myös mm. IRCgalleriasta, Päihdealan järjestöiltä, Linux-käyttäjiltä, Lintutieteilijöiltä ja Eläinsuojeluyhdistyksiltä.

Vaalikoneisiin vastaamista ja kotisivujen päivittelyä hidastaa nyt se, kun eilen salaojiamme uudistava työporukka ruopaisi kaivinkoneella puhelinlinjat poikki. Nyt täytyy odotella ja toivoa, että linjat saadaan kuntoon pian.

edit: Elisa sai korjattua linjat, joten pääsen kotoa nettiin taas. ;-D

Vaalikoneiden täyttö on kuntolaji

2008-09-18T22:00:00.000+03:00

Viime aikoina olen saanut urakoida vaalikoneiden kanssa. Nykyään niitä löytyy ainakin seuraavilta tahoilta: Yle, MTV3, Helsingin Sanomat, Länsiväylä ja Sairaanhoitajaliitto. Tämän lisäksi Facebookissa on sosiaalinen vaalikone. Tähän mennessä olen Ylen ja MTV3:n vaalikoneet käynyt täyttämässä, joten urakkaa riittää vielä.

Viikon päästä julkaistaan ehdokasnumerot. Sen jälkeen pääsee pistämään materiaalia painoon ja jakoon. Ystäväni ovat mukavasti lupautuneet auttamaan materiaalin luukuttamisessa.

Viime viikolla kävin kuvauttamassa itseni vaaliesitteitä varten. Kuvasta tuli oikein "uskottava". Harvoin sitä tulee ihan ammattilaisen edessä poseerattua.

Näin muutamme maailmaa Espoossa, osa 1

2008-09-07T21:21:00.000+03:00

Olen ollut aivan häkeltynyt saamastani huomiosta viime viikon aikana. Kiitoksia kaikille kannustaneille ihmiselle ja erityisesti kiitoksia "tenttaamisesta". Monet ovat kyselleet vaaliteesejäni ja arvojani. Täytyy myöntää, että selkeät teesit (in a nutshell) ovat vielä hahmottumassa, mutta ideoita on paljon ja niistä keskustelen mielelläni täällä blogissa ja muuallakin.

Yhtenä lähtökohtana teesien kirjoittamiselle voisi olla Espoon Vihreiden kunnallisvaaliohjelma. Vihreiden edustajana olen sitoutunut edistämään sitä, joten sen teemojen käsittelystä on hyvä aloittaa. Tasapuolisuuden vuoksi tavoitteenani on käydä jatkossa myös läpi joidenkin muiden puolueiden kunnallisvaaliohjelmat omien mielipiteideni kera. Tällä hetkellä netistä löytyy helposti Espoon Kokoomuksen ja EspoonVasemmisto vaaliohjelmat. Keskustalta ja SDP:ltä en Espoon sivuilta niitä vielä löytänyt. RKP:llä ei ole Espoossa erillisiä kotisivuja.

Aikaisemmista vaaleista olen huomannut, että puolueiden vaaliohjelmissa on paljon samaa - eli kaikille kaikkea kivaa. Yleensä vaaliohjelmissa on tosin unohdettu mainita, että millä tämä kaikille kiva kustannetaan. Onhan se toisaalta mukava, että vaalien alla kaikki voivat unelmoida estotta.

Tällä hetkellä kuitenkin tosiasiat on tunnustettava. Seuraavalla vaalikaudella ei välttämättä maailman talousnäkymien mukaan ole ylettömiä määriä vapaata kassavirtaa käytettävissä. Entisen Espoon energian myynnistä Espoolla on jonkin verran rahastoja jäljellä, mutta niitäkään ei mielestäni ihan typeryyksiin kannata roiskasta.

Espoon vihreiden vaaliohjelma on otsikoitu nimellä ”Näin muutamme maailmaa Espoossa”. Otsikkoon on mielestäni mukavasti saatu yhdistettyä globaalisuutta ja paikallisuutta. Laitan tähän jatkossa vaaliohjelman tekstit kursiivilla, jotta selkeästi erottuu, että kenen suu puhuu.

1. ASKELEEN EDELLÄ ILMASTOTALKOISSA

Ilmastonmuutoksen torjunta kuuluu myös Espoolle. Keinot, joilla kaupunki

voi eniten vaikuttaa, ovat kaupunkirakenne, liikenne, rakentaminen, energiantuotanto ja -kulutus,

jätehuolto sekä hankinnat. Monipuolinen kaupunkiluonto on tärkeä osa hyvää asumista.

Rakennetaan siitä kaupunki!

· Haluamme Espoon, jossa on mahdollista elää ilman autoa.

Kaupunkimaisesti rakennetussa Espoossa palvelut ovat kävelymatkan päässä. Koulut, työpaikat, palvelut ja harrastukset on tuotava lähelle koteja ja joukkoliikenteen ulottuville. Haluamme luoda urbaanit tiiviit alueet nykyisiin keskuksiin ja kehittää radan vartta sen sijaan, että rakennetaan erillisiä saarekkeita kauas palveluista. Tiiviitkin alueet voidaan suunnitella viihtyisiksi, monimuotoisiksi ja erilaisten ihmisten tarpeet huomioonottaviksi.

Itse olen asunut lähes koko elämäni lähiössä (Soukka, Vuosaari, Suvela). Lähiöillä on usein huono maine, mutta itse olen niissä ihan viihtynyt. Lähipalvelut pelaavat ja usein luontokin on lähellä. Riittävän tiheä asutus pitää huolta siitä, että julkinen liikenne voidaan toteuttaa tehokkaasti ja hyvällä vuorovälillä. Lisäksi tiheä asutusrakenne tuo kaupalliset palvelut usein ihmistä lähemmäksi.

Itse olen omistanut auton ainoastaan yhden vuoden. Se oli Australiassa, jossa vaimoni työmatka yhteensuuntaan olisi julkisilla kestänyt kolme ja puoli tuntia. Autolla sen sijaan noin 30 kilometrin matka sujui sujuvasti vajaassa tunnissa. Sydneyssä pääsin näkemään kuinka liikenneinfrastruktuurin rakentaminen ei ollut pysynyt kaupungin kasvun tahdissa. Onneksi onnistuimme muuttamaan hyvin suunniteltuun lähiöön, jossa lähes kaikki tarpeellinen oli kävelymatkan päässä työpaikka mukaan lukien.

Itselläni silmään pisti maa-alueen tehokas käyttö. Esimerkiksi suomalaiselle lähiöille tyypillisiä parkkipaikkakenttiä ei näkynyt. Autopaikoitus järjestettiin lähes aina rakentamalla parkkitilat rakennusten perustaan. Sillä tavalla autot pysyivät suojassa maaleja haalistavalta ultraviolettisäteilyltä ja ilkivallalta. Tämä mahdollisti rakennusten piha-alueiden puistomaisen suunnittelun.

Uudemmilla Espoon tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla vastaavanlaista tehokasta parkkitilojen rakentamista on ollut. Se lisää jonkin verran rakennuskustannuksia (noin 10000-25000 euroa/per paikka), mutta lisää alueen viihtyvyyttä.

Espoossa on nykyisissä lähiöissä tiivistämisen varaa. Juttelin muutama päivä sitten erään kaupungin aluesuunnittelijan kanssa asiasta ja hän mainitsi, että juuri parkkipaikkojen järkevämmällä suunnittelulla nykyisiä lähiöitä voidaan tiivistää ilman viheralueisiin kajoamista.

Itse olen tiivistämisrakentamisen kannalla, koska tällä tavalla palvelut tulevat lähemmäksi ja ihmiset voivat kokea autottomuuden ihan realistisena vaihtoehtona. Meidän perhe on sen jo niin kokenut. Me kuljemme sujuvasti kävellen, pyörällä ja bussilla. Ruokaostokset kulkevat rinkassa ja isommat ostokset kuten huonekalut kulkevat vuokra-autolla tai taksilla.

Ratista raiteille

· Haluamme edullisen, toimivan ja viihtyisän joukkoliikenteen

· Joukkoliikenteen edistämiseksi modernit ruuhkamaksut

· Kaupunkirata Espoon keskukseen

· Raideliikennettä poikittaisliikenteeseen

· Puhtaampaa ilmaa. Autoliikenteen vaikutus paikalliseen ilmanlaatuun minimoitava.

Espoon rampeissa harhaileva jalankulkija tai pyöräilijä huomaa usein, että väylät on rakennettu autojen ehdoilla. Kaupunkia on suunniteltava kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen näkökulmasta. Haluamme edistää pyöräilyä varaamalla seuraavan vaalikauden aikana vuosittain 20 % lisää rahaa kevyen liikenteen väylien ja ulkoilureittien suunnitteluun ja rakentamiseen.

Joukkoliikenteen lippujen hinnat on yhtenäistettävä koko pääkaupunkiseudulla: seutulippu sisäisen lipun hinnalla! Tarvitsemme ruuhkamaksut. Uuden tekniikan avulla toteutettuna ne voidaan joustavasti kohdistaa ajallisesti ja paikallisesti. Tulot käytetään joukkoliikenteen edistämiseen.

Espoossa on mielestäni ihan hyvät kevyen liikenteen väylät. Parantamista toki on paljon. Oulussa on esimerkiksi mallikkaasti onnistuttu kevyen liikenteen reittien suunnittelussa. Kaupungin osien väliset reitit kulkevat usein vihervyöhykkeillä poissa liikenteen melusta ja eritasoristeyksien avulla liikkuminen ei keskeydy liikennevaloihin vähän väliä.

Englannissa asuin jonkin aikaa Stevenage nimisessä kaupungissa, joka oli suunniteltu ja rakennettu toisen maailmansodan jälkeen. Kaupungin suunnittelussa kevyt liikenne oli erinomaisesti huomioon ja muistan nauttineeni pyöräilyn sujuvuudesta ja vaivattomuudesta.

Joukkoliikenteen lippujen hintojen pudottaminen on mielestäni haastava ja ehkä jopa hieman utopistinen tavoite, kun otetaan huomioon polttoaineenhintojen ja palkkojen jatkuva nousu. Toki se on mahdollista, mutta silloin subventointia täytyy harrastaa oikein reilulla kädellä ja se ei välttämättä kunnallisveroa nostamatta onnistu.

Ruuhka- tai tiemaksut on teknisesti ihan näppärästi toteutettavissa. Australiassa on käytössä ns. E-TAG systeemi, joka automaattisesti rekisteröi auton liikkumiset maksullisilla tieosuuksissa ja velottaa ne automaattisesti käyttäjän E-TAG tililtä. Mielestäni ruuhkamaksujen tulot pitäisi käyttää tieliikenteen kuluihin eikä joukkoliikenteen edistämiseen. Ruuhkamaksujen tilitys joukkoliikenteelle tuntuisi autoilijoista taatusti kenkkuilulta. Ruuhkamaksujen osuus tieverkoston huoltamisen kuluista tosin vähentäisi kaupungin kuluja tieverkon hoitamisesta, joten siitä vapautuvat rahat voisi käyttää julkisen liikenteen kehittämiseen. Lopputulos olisi siis sama, mutta ilman autoilijoiden provosointia.

Kunnallisvaaliohjelman käsittelyä jatkan seuraavissa viesteissä, koska riittävä nukkuminen lisää elämän laatua.

Kuva: Pyöräretken päiväkirjan kirjoittelua vuonna 1992 Soukassa. Takana pyöräretki Espoosta Pieksamäelle ja takaisin (785 km). Nuorena miehenä piti käydä katsomassa, että miltä näyttää Pieksamäen asema, josta Juice Leskinen lauloi.

Sairaanhoitajapulaan ratkaisu hoitotyön työnjaon tehostamisella

2008-09-05T14:23:00.000+03:00

Sairaanhoitajapulaan ratkaisu töiden työnjaon tehostamisella eli avustavan henkilökunnan määrää lisäämällä sairaanhoitajat voivat keskittyä erityisosaamista vaativiin hoitotoimenpiteisiin.

Hoitohenkilökunnasta on Espoossa huomattava pula. Nykyisin työskentelytahti on kiireinen, joka aiheuttaa työuupumusta, jonka seurauksena käytettävissä olevan henkilökunnan määrä vähenee entisestään. Liian kuormitetussa työympäristössä työstä saatava tyydytys on vähäistä, koska resussit eivät riitä töiden kunnolla tekemiseen.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan on ajateltu mm. työntekijöiden rekrytoimista muualta ja koulutuspaikkojen lisäämistä. Näissä molemmissa on ongelmansa. Suomen sisällä sairaanhoitajista on puutetta lähes kaikkialla. Espoon on hankala houkutella tänne sairaanhoitajia kotiseuduiltaan, koska mm. pääkaupunkiseudun asumiskulut ovat huomattavasti suuremmat kuin muualla suomessa.

Ulkomailta rekrytointi on myös haastavaa, koska sairaanhoitajista on pulaa lähes kaikissa länsimaissa. Suomen on hankala kilpailla ammattitaitoisista työntekijöistä, koska palkkaus elinkustannuksiin nähden ei ole kilpailukykyinen. Lisäksi suomen ja/tai ruotsin kielen opiskelu on työlästä ja kielitaidon hyödyntäminen pohjoismaiden ulkopuolella on heikkoa. Tämän vuoksi esimerkiksi englannin- tai espanjankieliset maat ovat globaalissa työmarkkinassa paremmassa asemassa.

Koulutuspaikkojen lisääminen ei lyhyellä tähtäimellä auta, koska sairaanhoitoa ei koeta nuorten keskuudessa kovin houkuttelevaksi tulevaisuuden uraksi. Lisäksi väestörakenteesta johtuen kokeneita sairaanhoitajia jää eläkkeelle nopeammin kuin uusia ehditään kouluttamaan.

Viime vuonna Australiassa asuessa pääsin vaimon välityksellä seuraamaan kuinka siellä on onnistuttu paikkaamaan sairaanhoitajapulaa. Australialla on sairaanhoitajien rekrytoimisessa apuna Aasian läheisyys, hyvät palkat ja miellyttävä ilmasto. Tästä huolimatta heilläkin on ollut tarvetta ulottaa rekrytointi suomeen asti.

Tämän lisäksi työt oli järjestetty siten, että vähäisempi sairaanhoitajien määrä saatiin riittämään palkkaamalla sairaaloihin riittävä määrä avustavaa henkilökuntaa auttamaan esimerkiksi potilaskuljetuksissa ja perushoidossa. Perushoitoon sisältyy potilaiden pesemistä, syöttämistä ja vessakäyntien avustusta. Näiden tehtävien hoitamiseen kykenee lyhyellä perehdytyksellä. Tällä tavalla saisimme myös työpaikkoja niille joilla ei ole alan koulutusta. Tällä tavalla estäisimme kouluttamattomien ihmisten syrjäytymistä.

Uskoisin, että tällaisella töiden uudelleenjakamisella sairaanhoitajat voisivat keskittyä paremmin lääkehoitoihin ja virheitä tapahtuisi harvemmin.

Mielestäni Espoo voisi olla tässä asiassa edelläkävijä kaupunki Suomessa. Jos (ja kun) homma toimii, niin muutkin kaupungit ja kunnat voivat kehittää toimintaansa samaan suuntaan. Miksi ei?

Mitä sinä ajattelet asiasta? Pistä kommenttia.

Kuva: Wikipedia, julkaistu GNU Free Documentation lisesnssillä

Näin minusta tuli kunnallisvaaliehdokas

2008-09-04T17:50:00.000+03:00

Maanantaina 1.9.2008 sain sähköpostiviestin eräältä tutultani. Hän oli keskustellut Espoon vihreiden toiminnanjohtajan kanssa ja suositellut minua ehdokkaaksi. Ajatus oli melkoisen yllättävä. Täytyy myöntää, että en edes tiennyt milloin vaalit olisivat tulossa. Keskustelin asiasta vaimoni kanssa ja mietin asiaa yön yli.

Olen ollut aktiivinen kansalainen, mutta poliittisesti en ole ollut sitoutunut mihinkään puolueeseen. Vihreitä kohtaan minulla on ollut ennakkoluuloja, koska jotkut tapaamani vihreät eivät ole mielestäni olleet riittävän vihreitä. Tai he eivät ole vastanneet minun mielikuvaani vihreästä ihmisestä. Olen kokenut, että ideologian ja käytännön valillä on ollut ristiriita. Toisaalta tähän taitavat syyllistyä kaikki puolueet, jotka lupaavat kaikille kaikkea kivaa.

Ajattelin kuitenkin, että tuollaisiin epäkohtiin ei kannata liiaksi takertua, koska apatia ja kyynisyys ei ole kovinkaan rakentavaa. Luin äskettäin jonkun ystäväni (valitettavasti unohdin kenen) Facebookista lainauksen Spencer W. Kimballilta:

"The problems of the world cannot possibly be solved by skeptics or cynics whose horizons are limited by the obvious realities. We need men who can dream of things that never were and ask, Why not?"

Karkeasti suomentaen: Maailman ongelmien ratkaisuun kyynikot eivät kykene, koska heidän näköalansa ovat rajoittuneita ilmeisiin tosiasioihin. Me tarvitsemme ihmisiä, jotka kykenevät unelmoida asioista joita ei ole ja kysyä "miksi ei?"

Tämän ajatuksen pohjalta pohdin, että olenko sellainen ihminen, joka kykenee unelmoimaan ja toteuttamaan unelmiaan "ilmeisistä tosiasioista" piittaamatta. Olen siinä varmaankin jossain määrin onnistunut, koska olen onnellinen vaikka olen tehnyt elämässäni joitakin valtavirrasta poikkeavia valintoja... tai ehkä juuri siksi.

Tiistaina kävin tapaamassa Espoon vihreiden valtuustoryhmää ja keskustelujen jälkeen totesimme arvomaailmojemme olevan riittävän lähellä toisiamme, jotta ehdokkaaksi ryhtyminen olisi soveliasta.